maanantai 3. heinäkuuta 2017

Maksimaalista rentoutusta

Kunnon veronmaksajana luin Ylen verkkosivustolta Kaisa Aleniuksen artikkelin ”Hömppää vai jormaproosaa – näillä kirjoilla saat aivot narikkaan”. Joukkoistavassa jutussaan Alenius kannustaa lukijoita esittelemään omia hömppäsuosikkejaan sosiaalisessa mediassa. #hömppäkirjalista on levinnyt, saanut oheensa chick litiä ja historiallisia romaaneja, joskin Aleniuksen artikkelin todellinen ansio liittyy hömpän käsitteen pohdintaan. Nais- ja mieslukijoiden hömppäsuhteista Alenius kirjoittaa niin lamauttavalla Mars & Venus -logiikalla, että en jaksa puuttua asiaan. Hömpäksi tulkitun kirjallisuuden lukukontekstin kartoitus sen sijaan kannustaa kommentoimaan. Alenius pohtii:

Ajattelen, että hömppä onkin sidoksissa lukuhetkeen: merkitystä ei ole sillä, mitä luetaan vaan kyse on lukutilanteesta. Mihin kirjaan tarttuu, kun hakee maksimaalista rentoutusta ja viihtymistä? Tämä on tietysti täysin makuasia.

Henkilö, joka lukee pääasiallisesti hömppää, ei voisi tehdä hömppäkirjalistaa. Asetelma on guilty pleasure -sukuinen: normaalisti luetaan jotain muuta, oletettavasti parempaa. Aleniuskin kertoo kuluttavansa hömppää lomalla, jolloin – näin olen ymmärtänyt – ihmiset pyrkivät ottamaan rennosti.

Muun kuin hömpäksi laskettavan kirjallisuuden vaivalloisuuden tunnustamisessa ei ole mitään väärää, päinvastoin. Aurinkotuolissa rentoutuja on ainoastaan edennyt tästä outoihin johtopäätöksiin. Itselleni vieraasta syystä lukemisen elintärkeästä sietämättömyydestä siirrytään etsimään lukemista, jonka ainoa tehtävä on olla siedettävää, viihdyttävää ja suklaamaista. Vaikka eikö juuri lomalla riittäisi energiaa Painovoiman sateenkaareen?

Hömpän kuluttajat näyttäytyvät kaltaiseni optimistin silmiin liian kyynisiltä. #hömppäkirjalista-kampanjan arveluttavimman taustaoletuksen mukaan kaikki pohjimmiltaan janoavat hömppää. Sinäkin! Kukaan ei oikeasti voi haluta nähdä vaivaa lukiessaan – lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästäsi.

#hömppäkirjalista aiheuttaa minussa alakouluajan jalkapallopeleistä tuttuja tuntemuksia. Luokkatovereistani oli ajoittain hauskaa soveltaa sääntöjä ja esimerkiksi otella ”kaikki kaikkia vastaan”. Tai yrittää saada pallo maalin sijaan koulurakennuksen rännikouruun. Leikkiin luisuminen koettiin yleisesti viihdyttäväksi, mutta itse kärsin. Halusin ottaa mahdollisimman vähän rennosti ja operoida kauan sitten sovittujen sääntöjen piirissä. Pelasin aina tosissani ja koin suurena loukkauksena, jos vastustajan maalivahti ei edes yrittänyt torjua laukaustani vaan väisti ja imi tikkaria.

Kirjallisuuden suhteen olen vielä ilottomampi. Enkä missään nimessä lue niin paljon, että voisin lohkoa osan hömpäksi. Lomamoodi tuntuu porvarilliselta tuhlailulta. #hömppäkirjalista vaikuttaakin alkavan siitä, missä suljen kirjan, vietän aikaa lähimmäisteni kanssa, juon alkoholia tai kuuntelen Lordea. Vain maaniset lukijat lukevat silloin kun ovat ilmeisen lukukyvyttömiä.

Kirjallinen makuni ei ole erityisen korkea. Luen teoksia, jotka moni kirjallisuuden asiantuntija määrittäisi hömpäksi. Mutta kuten Kaisa Alenius toteaa: lukutilanne ratkaisee enemmän kuin se, mitä lukee. Omat lukuhetkeni ovat aina armottomia ja liian vähän lukemisen aiheuttaman syyllisyyden lävistämiä. Ehkä hömpän listaajat ovat jo lukeneet kaiken. Minulla projekti on niin traagisesti kesken, että en ehdi ilottelemaan. Sananakin ”hömppä” maistuu lasten ajanvietteeltä.

***

Kirjailija Juha Seppälä ilmoittaa Suomen Kuvalehden (44/2008) haastattelussa:

En minä mitään postimerkkejä keräile. Luen taukoamatta useampaa kirjaa yhtä aikaa.

Rohkenen olettaa, että Seppälä ei lue hömppää tai Ylen artikkelin miehille lanseeraamaa ”jormaproosaa”. Kuten muillakin elämän osa-alueilla, myös lukijana haluaisin kehittyä Juha Seppälän kaltaiseksi. Tyly ja päämäärätietoinen lukeminen saisi vallata entistä enemmän tilaa päivistäni. Keräilen vielä aivan liikaa postimerkkejä.

(Nimenomaan keräilen eli teen huolimattomasti. Seppälän lausahdus on taitava, koska se rajaa ulkopuolelleen kunnon filatelian, keräilemistä vannoutuneemman toiminnan.)

#hömppäkirjalistan suositussa arvomaailmassa kirjallisuuden sisälle aidataan kevytmielisen harrastelun kenttä. Sieltä käsin tarkasteltuna vaikutan tosikolta ja elitistiltä, kuten kirjakauppa-alaa sivunneen Välinpitämättömyys-esseeteokseni vastaanotosta opin. En peräänny, sillä estetiikan alueella olisi väärin argumentoida kohtuullisesti ja kaikkien osapuolten näkemyksiä sympatiseeraten. Ymmärrän ”aivot narikkaan” -mentaliteettia hyvin, mutta toisin kuin liian usein luullaan, ymmärtäminen ja kannattaminen eivät välttämättä lankea yhteen.

Lopuksi esitän huoleni lapsista ja nuorista. Hömpällä ilakointi on väärä tapa saada tulevaisuuden lukijapolvet kirjallisuuden piiriin. Jäätelöannoksen kaltaisena nautintona kirja häviää katkerasti esimerkiksi jäätelöannokselle – audiovisuaalisesta viihteestä puhumattakaan. Kirjalla ja kirjallisuudella ei suuressa mittakaavassa ole toivoa, mutta pieniä voittoja voitaisiin saavuttaa edistämällä salamyhkäisyyden ja kyseenalaisuuden ilmapiiriä. ”Kirjallisuudella voi tuhota elämänsä” olisi tärkeä iskulause lukuvalistustyössä, joskin mahdoton käyttää. Myrkkypullo pitää löytää itse.

Ajatelkaa taukoamatta lukevaa Juha Seppälää kotonaan Porissa. Välillä hän vetää leukoja, ottaa hörpyn vesilasista ja kirjoittaa lisää kirjoja niille, jotka eivät viihdy aurinkotuolissa. Yhtälö on erittäin epäterveellinen ja linjassa sen kanssa, mitä kirjallisuudelta tulee hakea jos uskoo sen voimaan muuttaa yksilön ajattelua ja maailmaa.


Kaisa Aleniuksen sanoin: ”Tämä on tietysti täysin makuasia.” Ehdottomasti, kuten ratkaisevimmat asiat aina ovat.

3 kommenttia:

  1. "Kirjalla ja kirjallisuudella ei suuressa mittakaavassa ole toivoa" - eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko - jos ajatellaan kirjallisuutta jonain suuria ihmisjoukkoja sitouttavana asiana, mihin tuossa pyrin viittaamaan. Yleisellä kulttuuritahdolla ei nähdäkseni mene hyvin. En tosin osaa päättää, pitäisikö mennä.

      Poista
    2. Ymmärrän. Olen havainnut saman. Toivottomuuden suhteen tosin olen vähemmän varma.

      Poista